Siemeniä ja avokadon muurahaismyrkytys!

Postilaatikkoon on pitkin kevättalvea tipahdellut tällaisia. Siemenluetteloita on tullut postitse ja tarttunut myös matkaan rautakauppa matkalta. Kasvhuonekuvastokin tulee joka kevät, mutta se on  ollut toistaiseksi vain suurta haaveilua varten, että tietää kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä ennen kuin... No joo, vielä mennään kahdella itsetehdyllä muovikasvarilla, ainakin tämä kesä.

Tämä puutarhuri on tosin ollut hieman horroksessa tämän talven aikana, yrityksen perustamiskiireiden ja kissanpentuhulinan melskeissä, mutta viimeviikosta postilaatikkoon tipahtanut taimikuvasto sai sisäisen puutarhurin jälleen liekkiin. Nyt alkaa olla jo joillain siemenkylvöillä kiire, jos meinaa satoakin saada, kun taimiakin kerran jo mainostetaan.

Kaivoin siis siemenpussilaatikon esiin ja aloin kartoittamaan tämän kevään tilannetta ja tarpeita. Paljon löytyi vielä vanhoja tomaatin siemeniä, niitä kokeilujen kautta hyväksi koettuja lajikkeita ja päätin tehdä tomaattikylvöt sillä samalla istumalla. Kylvötarvikkeita sain kyllä jonkin aikaa haeskella, kun viimeisestä kylvöstä on jo vierähtänyt melkoinen tovi.

Ja sitten vain hommiin. Kylvin seitsemää eri lajiketta, kolme siementä kutakin. Täytin purkin mullalla, kastelin hyvin ja sitten tikulla tökittyihin reikiin pudotin siemenet. Multaa vähän päälle ja suihkupullolla vielä varovainen kastelu. Ja sitten maalarinteipillä purkkeihin lajikkeiden nimet, ettei kasvihuoneeseen istuttaessa tarvitse arvailla mitä on missäkin.
Lajikkeina olivat siis vanhat hyväksi havaitut lajikkeet, eli Ildi (tekee pieniä keltaisia kirsikkatomaatteja, jopa satoja yhteen terttuun), keltainen päärynätomaatti (ihanan makeita pieniä päärynänmallisia keltaisia tomaatteja), Black Russian (keskikokoisia rusehtavan värisiä tomaatteja), Roma (punainen kiinteämaltoinen luumutomaatti), Beef Steak (jopa 500grammaiseksi kasvava punainen pihvitomaatti), green grape (vihreä kirsikkatomaatti) ja uusi kokeilu, ystävältä saatu sydämen muotoinen tosi pieni kirsikkatomaatti.
Siemenet on kylvetty 16.3.2012.

Uhkarohkeasti päätin kuitenkin tilata vielä kahta tomaatti lajiketta Impectalta. Pienenpientä viinimarjatomaattia, joiden siemeniä minulla piti vielä olla jossain, mutta en vain löytänyt. Tämä villitomaatti tekee pienenpieniä, vain noin 4 grammaisia pikkutomaatteja, jotka maistuvat ihanan hapokkailta. Toisena tilasin sitten suurensuurta valkoista pihvitomaattia, joka tekee 200-300 grammaisia tomaatteja. Toivottavasti vain postittavat siemenet nopeasti, että ehdin saada satoa vielä tänä kesänä.

Hyötykasviyhdistykseltäkin aion tehdä vielä tilauksen, mutta sen kanssa ei ole vielä niin kiirus, joten en vielä viimeviikolla ehtinyt tilailemaan. Sieltä haluan Herakles öljysiemenkurpitsaa. Sen voi käyttää pienenä kesäkurpitsan tavoin, tai isoksi kasvaessaan, talvikurpitsan tavoin, lisäksi siemenissä ei ole paksua kuorta, vaan ne voidaan syödä ihan sellaisenaan. Ja koko kurpitsa maistuu ihanan pähkinäiseltä. Ja lisäksi myös keltaista kesäkurpitsaa ja härkäpapua. Ja katsotaan nyt jos vielä jotain muutakin tarvetta tulisi, joten hieman vielä odottelen sen tilauksen kanssa.

Ja taimikuvastosta haluan kyllä pensasmustikan taimia. Ja oli siellä paljon muitakin ihanuuksia, joita olisi kiva omasta pihasta poimia talven varalle.


Viime viikolla sain aikaiseksi myös kunnostaa vähän muitakin huonekasveja. Minulla on kaksi anopinkieltä kukkapöydällä, joissa toisessa on isosta kasvista saatu yhden ruusukkeen jakotaimi, joka on alkanut vihdoin tekemään uutta ruusuketta ja toisessa on lehden palasista juurrutettuja pistokkaita. Päätin yhdistää  nämä kaksi lopulta yhteen isoon ruukkuun ja sainkin ihan komean lopputuloksen aikaiseksi.

Viimeisin kylvö, joka on viime syksynä kylvetty, on ruokaan menneestä avokadosta otettu siemen. Sitä aikani lioteltua pistin sen purkkiin ja lopulta sieltä kasvoi tällainen kaunis pikku taimi.

Nyt huomasin, että meidän ihanat pienet mustat kotimuurahaiset ovat tehneet viimeisen temppunsa ja rakentaneet pesänsä avokadon juurelle. Ne olivat myllänneet mullan oikein pahan omaksi.

Tähän asti en ole niistä niin välittänyt, mutta nyt ne menivät liian pitkälle ja avokadon pelastustoimet oli pakko aloittaa. Tein mäntysuvasta myrkytysliuoksen ja laitoin koko purkin sinne seisomaan joksikin aikaa. Samalla suihkuttelin lehdetkin liuoksella, muiden öttiäisten varalta.

Suurennuslasin alle joutui myös värinokkonen, joka ei ole oikein tästä meidän pimeästä talvesta perustanut. Kesäisen tuuhean puskan jäljiltä, kasvipöydästä löytyi vain tämä raakku. Tanis oli kovin innoissaan auttamassa minua kasvien hoidossa ja Pippuri vahtii vieressä pojan puuhia.

Leikkelin tämänkin melko alas ja nyt on hyvä odotella uutta kaunista vihreää puskaa ikkunalle ja kesäksi se pääsee sitten ulos paistattelemaan päivää. Leikkuu jätteen pistin tietenkin kiinanruusun pistokkaiden viereen ämpäriin juurtumaan, kun eihän niitä voi poiskaan heittää.

Kaunein huonekasvini ;) Tämä tuoksupelargonia ei oikein halunnut talvehtia meillä. Kuollut runko on vain unohtunut tuonne ikkunalle kököttämään.

Onneksi olin viimekesänä sitä leikellessäni ottanut siitä pistokkaita tuonne juurtumaan. Osa niistä lähti eteenpäin, muille innokkaille viherpiiperöille, mutta tämä yksi on pönöttänyt vesilasissa kukkavalon alla ja välillä olen sille uutta vettä laittanut kun vanha on päässyt loppumaan. Nyt sitten tuli aika istuttaa se lopulta purkkiin. Eihän se mikään kukkapöydän kaunistus tosiaankaan ole, mutta uusi mahdollinen alku kumminkin.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Kiinanruusu ilahdutti meitä viime viikolla todella kauniilla kukalla, latvassa joka jäi armosta kasvamaan, kun siinä oli jo kolme isoa nuppua. Toinen nuppu avautui tänä aamuna, mutta ei ollut ihan näin komea ja kolmatta vielä odotellaan.

Kiinanruusu kaljuksi

Tänään sain vihdoin aikaiseksi tehdä kevätleikkuun kiinanruusulle, joka valtaa meillä jo koko olohuoneen. Äidin perintöä on tämä ja se muutti meille silloin kun äiti lähti puolaan töihin ja kiinari majailee täällä edelleen. Tässä pari kuvaa, ennen suurta projektia. Lehmis lymyää piilossa metsän siimeksessä.

Ensimmäisen kerran suunnittelin leikkuu projektia jo kuukausi takaperin, mutta johonkin ne päivät vain katoaa. Viime viikolla meidän Pikkis alkoi kuitenkin huomauttelemaan, että jotain on tekemättä ja vähän auttoikin minua jo siinä aloittamisessa.

Tänä aamuna heräsin sitten melkein kaksi tuntia ennen kellon soittoa ja päätin ryhtyä toimeen. Kiinarille vettä hyvä loraus ja sakset käteen. Norsu auttaa meillä kastelupuuhissa, kuten norsukeräilijän huushollissa kuuluukin. Ja sakset piti tämän puskan kanssa olla hieman järeämpää kaliiperia, mutta kyllä viimeiset pikkulatvat sitten katkottiin ihan perus keittiösaksilla.

Lopulta kun sitten pääsin alkuun, huomasin, että jokaisessa latvassa on sitten jo pieniä nuppuja, jossain jopa useita. Vähän tuntuu aina ikävältä katkoa latvoja, jos kasvi on aloittamassa kukintaa, mutta jos tämän aikoo saada vielä ulos ovesta niin pakko vain pistää silmät kiinni ja ottaa sakset käteen. Ei ne kaikki nuput muutenkaan aukea sisällä, kun meillä on täällä aika pimeää.

Ikkunaa vasten olevat oksat kukkivat kyllä hyvin ja kun ikkunan puolelta paljastui tällainen, niin en sitä sitten kuitenkaan raaskinnut leikata. Tästä kuoriutuu sellainen iso kerrottu tummanpunainen kukka. Laitan myöhemmin kuvan jos tuo jaksaa aueta tämän päivän rasitusten jälkeen.

Ja sitten vaan leikkaamaan. Kissat olivat tietenkin heti mukana puuhassa ja ihmettelemässä, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Ja välillä sai ihan häätää niitä kauemmksi, kun olivat tunkemassa nenäänsä ihan joka paikkaan. Melkoinen roskakasahan siitä sitten syntyi. Kuvassa on Pikkis haistelemassa ja ihmettelemässä roskaläjää.

Ja tässä lopputulos. Aurinko paistaa taas sisällekin ja puskan takaa paljastui ikkuna, melkoisen likainen tosin.

Ja kun viherpeukaloita kerran ollaan niin yhtään oksaa en taaskaan raaskinnut heittää menemään. Kaikki latvat menivät siis juurrutukseen ja jos kaikki päättävät juurtua, niin sitten hukutaan kiinanruusuihin. Siinä tapauksessa sitten täältä saa halukkaat kiinanruusun pikkutaimia.

Ja pistokkaat kasvipömpeliin hyvän valon alle ja kissoilta turvaan.

Ja jos nyt joku ihmettelee, miten raaskin tuon noin kaljuksi pistää, niin voin kertoa, että tämä näyttää kohta taas ihan samalta. Viime keväänä leikkasin sen ihan yhtä kaljuksi ja kuvassa on vuoden ajan kasvanut oksa. Vieressä on 50 cm viivoitin, joka näkyy tosin melko huonosti. Mutta tuollaisen vajaan metrin nuo oksat vuodessa ehtivät kasvaa.

Ja lopuksi parturoin vielä pienemmänkin kiinarini samaan rytäkkään.

Ennen

ja jälkeen

Kuusi viikkoa ja ensi yönä jo seitsemänkin!

Kaksi viikkoa on huristellut ohi hurjaa haipakkaa. Blogin päivittäminen on vähän viivästynyt, koska yrittäjä minä on ollut kiireinen ja asennellut suurella innolla putiikkiin lasihelmien valmistusvälineitä ja ommellut tohinalla kierrätysmateriaaleista ihania farkkulaukkuja. Palaamme niihin myöhemmin.

Kodin hengetär minä on kärrännyt kissanruokaa kuppeihin ja yrittänyt pysyä imurin kanssa kissojen sotkujen, eli ympäriinsä levittyvän kissanlaatikkohiekan ja kevään irrottamien irtokarvapallojen perässä.

Kissanruoan kärräyksestä on ollut selvästikin hyötyä, koska pikkukaveri on kasvanut isoksi pojaksi ja tänä aamuna oli mittarissa jo 923g, eli kohta menee kilon rajapyykki rikki.

Pikkuherran väriksi on päätetty rekisteröidä sininaamioinen siamilainen, koska sen äippä oli tuon ikäisenä huomattavasti jo mustempi. Eli ihan ei saatu kuitenkaan äidin kopiota, hyvä niin, toiveissa kun oli paljon eri värejä.

Kuvien räpsiminenkin on jäänyt viimeisen parin viikon aikana vähemmälle, joten tämän aamun hienosta auringonpaisteesta innostuneena räpsin sitten kerralla yli 70 kuvaa, joista sain suunnilleen viisi julkaisukelpoista. Joten pahoittelen tulevien tilanne kuvien huonoa laatua ;)

Pienen hetken Tanis jaksoi poseerata ja sitten oheinen rekvisiitta, eli linssinsuojus, vei voiton. Siitä kuului kiva ääni, kun sen pudotti lattialle ja sen kanssa painittiin pitkä tovi.

Lopulta suuri aarre kuljetettiin muiden aarteiden joukkoon säilöön.

Äipällä alkaa mennä jo pikku tyyppiin hermot ja se katselee touhuja mieluummin turvallisen välimatkan päästä, lämpöisessä auringonpaiteessa.

Pikku viikari on vain jo hyvän tovin osannut kiivetä sängyllekkin, joten saatuaan aarteen piilotettua, se kiipesi sängylle vaanimaan äipän häntää ja uhittelemaan.

Tässä vielä vertailun vuoksi Pippurin (eli äipän) vauvakuva saman ikäisenä.

Viisi viikkoa huristellut ohi hurjaa vauhtia ;)

Niin se aika vain kuluu!  Pentu on jo viisiviikkoinen tai oikeastaan hieman jo kuudettakin viikkoa mennään. Tällä viikolla ei vain ole ehtinyt millään päivittämään blogia ajallaan ;)
Viisiviikkois paino oli pennulla 615g, eli hienosti mennään noin 100g viikko vauhdilla. Punnitseminen alkaa vain olla melko taitoja vaativaa hommaa nyt kun kaveri ei pysy yhtään paikallaan.
Ruoka maittaa todella hyvin. Erilaisia penturuokia on maisteltu ja mikään ei oikeastaan ole jäänyt syömättä. Hiekkalaatikollakin pikkuinen on oppinut käymään hienosti ja vain yhdet vahinkopissat ja kakat on pitänyt lattialta siivota.

Tanis on oppinut kiipeämään näyttelyhäkin päälle ja siellä onkin mukava äipän kanssa köllötellä ja ottaa nokoset, varsinkin kun aurinko paistaa juuri siihen kohtaan mukavasti aamusella. Ja jotenkin sieltä on alaskin tultu, aluksi rytinällä, mutta nyt jo hieman nätimmin.

Ja sänkyynkin on opittu jo kiipeämään. Se on taas aivan uusi jännä maailma. Ja ikea rotasta on tullut uusi lemppari lelu. Suuri saalis ja hyvä unikaveri.

Toisenlaisia vauvauutisia!

Nyt voin kertoa ihan ihmisvauvauutisiakin. Se kun on meidän maailmassamme kuitenkin vähän harvinaisempaa.

Olimme eilen Setäni lapsen nimeämisjuhlassa ja saimme kunnian ruveta pikkumiehelle kummeiksi. Ja mielellämmehän me sellaiseen puuhaan ryhdyimme. Setäni on myös minun kummisetäni ja nyt saan sitten olla hänen lapsensa kummi. Lisäksi tämä pikku kummipoika on myös mun ihka ensimmäinen serkkupoika.

Juhlat olivat oikein mukavat. Pieni virallinen osio ja sitten mukavaa keskustelua ja kahvittelua. Voileipäkakut olivat aivan ihania. Itse jätin makeat kastettavat vähemmälle, mutta tuore kummisetä oli sitä mieltä, että nekin olivat vallan mainioita. Mummoni, joka on myös päivänsankarin mummo, oli aivan innoissaan kun pääsi juhlimaan. Ja mummo tykkäsi, kun paikanpäällä oli paljon muitakin pieniä ihmisiä.
Kaienlisäksi juhlat järjestettiin vanhempien hääpäivänä, joten suuren suuret onnittelut myös heille hääpäivän johdosta.

Kummipoikamme

Aleksi Mikael

Kuvat ovat isäni ottamia.

Ihan itse tehty vauvanpeitto vietiin lahjaksi.