Kuusi viikkoa ja ensi yönä jo seitsemänkin!

Kaksi viikkoa on huristellut ohi hurjaa haipakkaa. Blogin päivittäminen on vähän viivästynyt, koska yrittäjä minä on ollut kiireinen ja asennellut suurella innolla putiikkiin lasihelmien valmistusvälineitä ja ommellut tohinalla kierrätysmateriaaleista ihania farkkulaukkuja. Palaamme niihin myöhemmin.

Kodin hengetär minä on kärrännyt kissanruokaa kuppeihin ja yrittänyt pysyä imurin kanssa kissojen sotkujen, eli ympäriinsä levittyvän kissanlaatikkohiekan ja kevään irrottamien irtokarvapallojen perässä.

Kissanruoan kärräyksestä on ollut selvästikin hyötyä, koska pikkukaveri on kasvanut isoksi pojaksi ja tänä aamuna oli mittarissa jo 923g, eli kohta menee kilon rajapyykki rikki.

Pikkuherran väriksi on päätetty rekisteröidä sininaamioinen siamilainen, koska sen äippä oli tuon ikäisenä huomattavasti jo mustempi. Eli ihan ei saatu kuitenkaan äidin kopiota, hyvä niin, toiveissa kun oli paljon eri värejä.

Kuvien räpsiminenkin on jäänyt viimeisen parin viikon aikana vähemmälle, joten tämän aamun hienosta auringonpaisteesta innostuneena räpsin sitten kerralla yli 70 kuvaa, joista sain suunnilleen viisi julkaisukelpoista. Joten pahoittelen tulevien tilanne kuvien huonoa laatua ;)

Pienen hetken Tanis jaksoi poseerata ja sitten oheinen rekvisiitta, eli linssinsuojus, vei voiton. Siitä kuului kiva ääni, kun sen pudotti lattialle ja sen kanssa painittiin pitkä tovi.

Lopulta suuri aarre kuljetettiin muiden aarteiden joukkoon säilöön.

Äipällä alkaa mennä jo pikku tyyppiin hermot ja se katselee touhuja mieluummin turvallisen välimatkan päästä, lämpöisessä auringonpaiteessa.

Pikku viikari on vain jo hyvän tovin osannut kiivetä sängyllekkin, joten saatuaan aarteen piilotettua, se kiipesi sängylle vaanimaan äipän häntää ja uhittelemaan.

Tässä vielä vertailun vuoksi Pippurin (eli äipän) vauvakuva saman ikäisenä.