lauantai 31. maaliskuuta 2012

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Siitä onkin jo jonkin aikaa kun Taniksen kuulumisia on viimeksi päivitelty. Tanis on jo yli kaksi kuukautta vanha. Seitsemän viikon kohdalla taisin viimeksi päivitellä blogia ja nyt siis tuli yhdeksän viikkoa täyteen tällä viikolla. Tässä välissä ollaan tutustuttu aikuisten kissojen maailmaan, pentuhuoneen ulkopuolella. Muut ovat vähän ihmeissään uudesta pienestä tulokkaasta ja ainoastaan Sibbe peuhaa Taniksen kanssa ihan innoissaan, kun muut vähän vielä äreilee. Tanis ei paljon äreilystä välitä ja vaan kirmaa ympäriinsä tuhatta ja sataa.
Myös ihmisten puuhia ollaan seurattu kiinnostuneena. On tiskattu, hoidettu kukkia, katsottu telkkaria, putsattu kakkabokseja ja siivottu muutenkin, mutta imuri on vielä vähän pelottava vehje. Tanis pääsee jo meillä lähes joka paikkaan. Kaikille pöydillekkin on jo jostain päin päästy kipuamaan. Tai ainakin yritetään, vaikka aina ei hyppypituus riittäisikään.
Viimeaikoina Tanis on jo nukkunut yötkin isojen kanssa, mutta päivisin, kun en ole kotona ollaan vielä pentuhuoneessa turvassa.

Rekisteröintipaperitkin saatiin matkaan, hieman viimetipassa, mutta ajallaan kuitenkin. Viralliseksi nimeksi tuli Noituu's Aurinkomyrsky ja pikkuherra rekisteröitiin kaikkien pähkäilyjen jälkeen lopulta sininaamioksi ja ainakin vielä toistaiseksi tuntuu siltä, että valinta on ollut oikea.

Yhdeksän viikon kunniaksi pikkumies pääsi käymään elämänsä ensimmäisellä eläinlääkärireissulla. Tanis oli oikein kiltisti, vaikka matkalla olisi ollut paljon kivempaa, jos olisi saanut kirmata autossa vapaana. Tällä reissulla annettiin siis ensimmäiset rokotukset ja tarkastettiin pikkumies, jossa ei ollut kerrassaan mitään vikaa. Eikä rokotusreissu paljon tahtia haitannut, vaan kotona oli taas sama hulina käynnissä.

Tällä hetkellä siis pähkäilemme jääkö Tanis meille kotiin asumaan, vai muuttaako sijoituskotiin. Tanis on siis näillä näkymin jäämässä jalostuskäyttöön. Varmaa päätöstä ei siis vielä ole tehty tulevasta kodista ja asia riippuukin kovasti siitä löydämmekö hyvän ja luotettavan sijoituskodin. Jos olet sitä mieltä että voisit sellaisen Tanikselle tarjota niin ota ihmeessä yhteyttä. Yhteystiedot löytyvät kotisivuiltamme, www.noituus.net.

Ja sitten kuvasatoa reilun parin viikon ajalta. Tutkimusretkiä, hullareita ja tutustumista ihmisten elämään ja kukkasten ihmeelliseen maailmaan.














perjantai 30. maaliskuuta 2012

Sibbe 5v.

Tänään oli joukkomme vanhimman, eli Sibeliuksen syntymäpäivä. Mittariin tuli jo 5 vuotta. Päivää juhistettiin hyvällä ruoalla ja Sibbe sai Taniksen seurana syödä jopa penturuokaa, suurta herkkua, jota ei ihan joka päivä olekaan tarjolla.

Onnea Sibelius!




maanantai 19. maaliskuuta 2012

Aurinkotuoli!

Meillä on olohuoneen ikkunan alla suuri keltainen löhötuoli. Se on uppiksen koti, mutta myöskin meidän kissojen oma tuoli. Siinä voi riehua ja leikkiä ja sitä saa ihan luvan kanssa raapia. Tuolin vieressä on lelulaatikko, josta voi onkia uusia leluja. Ja tähän istuvat ihmiset ovat ihan vapaata riistaa ja istuvat omalla vastuullaan.


Iso ja pehmeä tuoli on mitä mainioin nukkumispaikka ja usein siitä löytääkin jonkinlaisen kissakasan torkkumassa.

Sibelius, Lehmis, Pikkis, Patteri ja Pippuri.

Ja koska se on ikkunan alla, siinä on mitä mainioin paikka katsella ulkona vilistäviä oravia ja pikkulintuja ja muita liikkujia. Vieraat ulkokissat otetaan urinalla vastaan, mutta naapurin koiraa seurataan mielenkiinnolla.

Sibelius ja Pikkis

Lehmis

Tuoli on myös pentujen mieleen. Sen paksulla selkänojalla on hyvä telmiä, kun saa olla korkealla, eikä ole heti vaarassa pudota. Ja sen alle pääsee kivasti turvaan ja sieltä on kiva hyökkäillä pahaa aavistamattomien ohikulkijoiden jalkojen kimppuun.

Pippuri ja Tanis

Mutta ennen kaikkea, siihen paistaa ihanasti kevätaurinko ja siinä on mukava paistatella päivää ilman huolen häivää.

Sibelius

Pippuri ja Tanis

Pikkis ja Sibelius

Lehmis

Pikkis

Lehmis ja Pikkis

Pippuri

Sibelius

Patteri

Siemeniä ja avokadon muurahaismyrkytys!

Postilaatikkoon on pitkin kevättalvea tipahdellut tällaisia. Siemenluetteloita on tullut postitse ja tarttunut myös matkaan rautakauppa matkalta. Kasvhuonekuvastokin tulee joka kevät, mutta se on  ollut toistaiseksi vain suurta haaveilua varten, että tietää kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä ennen kuin... No joo, vielä mennään kahdella itsetehdyllä muovikasvarilla, ainakin tämä kesä.


Tämä puutarhuri on tosin ollut hieman horroksessa tämän talven aikana, yrityksen perustamiskiireiden ja kissanpentuhulinan melskeissä, mutta viimeviikosta postilaatikkoon tipahtanut taimikuvasto sai sisäisen puutarhurin jälleen liekkiin. Nyt alkaa olla jo joillain siemenkylvöillä kiire, jos meinaa satoakin saada, kun taimiakin kerran jo mainostetaan.

Kaivoin siis siemenpussilaatikon esiin ja aloin kartoittamaan tämän kevään tilannetta ja tarpeita. Paljon löytyi vielä vanhoja tomaatin siemeniä, niitä kokeilujen kautta hyväksi koettuja lajikkeita ja päätin tehdä tomaattikylvöt sillä samalla istumalla. Kylvötarvikkeita sain kyllä jonkin aikaa haeskella, kun viimeisestä kylvöstä on jo vierähtänyt melkoinen tovi.


Ja sitten vain hommiin. Kylvin seitsemää eri lajiketta, kolme siementä kutakin. Täytin purkin mullalla, kastelin hyvin ja sitten tikulla tökittyihin reikiin pudotin siemenet. Multaa vähän päälle ja suihkupullolla vielä varovainen kastelu. Ja sitten maalarinteipillä purkkeihin lajikkeiden nimet, ettei kasvihuoneeseen istuttaessa tarvitse arvailla mitä on missäkin.
Lajikkeina olivat siis vanhat hyväksi havaitut lajikkeet, eli Ildi (tekee pieniä keltaisia kirsikkatomaatteja, jopa satoja yhteen terttuun), keltainen päärynätomaatti (ihanan makeita pieniä päärynänmallisia keltaisia tomaatteja), Black Russian (keskikokoisia rusehtavan värisiä tomaatteja), Roma (punainen kiinteämaltoinen luumutomaatti), Beef Steak (jopa 500grammaiseksi kasvava punainen pihvitomaatti), green grape (vihreä kirsikkatomaatti) ja uusi kokeilu, ystävältä saatu sydämen muotoinen tosi pieni kirsikkatomaatti.
Siemenet on kylvetty 16.3.2012.


Uhkarohkeasti päätin kuitenkin tilata vielä kahta tomaatti lajiketta Impectalta. Pienenpientä viinimarjatomaattia, joiden siemeniä minulla piti vielä olla jossain, mutta en vain löytänyt. Tämä villitomaatti tekee pienenpieniä, vain noin 4 grammaisia pikkutomaatteja, jotka maistuvat ihanan hapokkailta. Toisena tilasin sitten suurensuurta valkoista pihvitomaattia, joka tekee 200-300 grammaisia tomaatteja. Toivottavasti vain postittavat siemenet nopeasti, että ehdin saada satoa vielä tänä kesänä.

Hyötykasviyhdistykseltäkin aion tehdä vielä tilauksen, mutta sen kanssa ei ole vielä niin kiirus, joten en vielä viimeviikolla ehtinyt tilailemaan. Sieltä haluan Herakles öljysiemenkurpitsaa. Sen voi käyttää pienenä kesäkurpitsan tavoin, tai isoksi kasvaessaan, talvikurpitsan tavoin, lisäksi siemenissä ei ole paksua kuorta, vaan ne voidaan syödä ihan sellaisenaan. Ja koko kurpitsa maistuu ihanan pähkinäiseltä. Ja lisäksi myös keltaista kesäkurpitsaa ja härkäpapua. Ja katsotaan nyt jos vielä jotain muutakin tarvetta tulisi, joten hieman vielä odottelen sen tilauksen kanssa.

Ja taimikuvastosta haluan kyllä pensasmustikan taimia. Ja oli siellä paljon muitakin ihanuuksia, joita olisi kiva omasta pihasta poimia talven varalle.


Viime viikolla sain aikaiseksi myös kunnostaa vähän muitakin huonekasveja. Minulla on kaksi anopinkieltä kukkapöydällä, joissa toisessa on isosta kasvista saatu yhden ruusukkeen jakotaimi, joka on alkanut vihdoin tekemään uutta ruusuketta ja toisessa on lehden palasista juurrutettuja pistokkaita. Päätin yhdistää  nämä kaksi lopulta yhteen isoon ruukkuun ja sainkin ihan komean lopputuloksen aikaiseksi.




Viimeisin kylvö, joka on viime syksynä kylvetty, on ruokaan menneestä avokadosta otettu siemen. Sitä aikani lioteltua pistin sen purkkiin ja lopulta sieltä kasvoi tällainen kaunis pikku taimi.


Nyt huomasin, että meidän ihanat pienet mustat kotimuurahaiset ovat tehneet viimeisen temppunsa ja rakentaneet pesänsä avokadon juurelle. Ne olivat myllänneet mullan oikein pahan omaksi.


Tähän asti en ole niistä niin välittänyt, mutta nyt ne menivät liian pitkälle ja avokadon pelastustoimet oli pakko aloittaa. Tein mäntysuvasta myrkytysliuoksen ja laitoin koko purkin sinne seisomaan joksikin aikaa. Samalla suihkuttelin lehdetkin liuoksella, muiden öttiäisten varalta.




Suurennuslasin alle joutui myös värinokkonen, joka ei ole oikein tästä meidän pimeästä talvesta perustanut. Kesäisen tuuhean puskan jäljiltä, kasvipöydästä löytyi vain tämä raakku. Tanis oli kovin innoissaan auttamassa minua kasvien hoidossa ja Pippuri vahtii vieressä pojan puuhia.


Leikkelin tämänkin melko alas ja nyt on hyvä odotella uutta kaunista vihreää puskaa ikkunalle ja kesäksi se pääsee sitten ulos paistattelemaan päivää. Leikkuu jätteen pistin tietenkin kiinanruusun pistokkaiden viereen ämpäriin juurtumaan, kun eihän niitä voi poiskaan heittää.




Kaunein huonekasvini ;) Tämä tuoksupelargonia ei oikein halunnut talvehtia meillä. Kuollut runko on vain unohtunut tuonne ikkunalle kököttämään.


Onneksi olin viimekesänä sitä leikellessäni ottanut siitä pistokkaita tuonne juurtumaan. Osa niistä lähti eteenpäin, muille innokkaille viherpiiperöille, mutta tämä yksi on pönöttänyt vesilasissa kukkavalon alla ja välillä olen sille uutta vettä laittanut kun vanha on päässyt loppumaan. Nyt sitten tuli aika istuttaa se lopulta purkkiin. Eihän se mikään kukkapöydän kaunistus tosiaankaan ole, mutta uusi mahdollinen alku kumminkin.




Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Kiinanruusu ilahdutti meitä viime viikolla todella kauniilla kukalla, latvassa joka jäi armosta kasvamaan, kun siinä oli jo kolme isoa nuppua. Toinen nuppu avautui tänä aamuna, mutta ei ollut ihan näin komea ja kolmatta vielä odotellaan.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kiinanruusu kaljuksi

Tänään sain vihdoin aikaiseksi tehdä kevätleikkuun kiinanruusulle, joka valtaa meillä jo koko olohuoneen. Äidin perintöä on tämä ja se muutti meille silloin kun äiti lähti puolaan töihin ja kiinari majailee täällä edelleen. Tässä pari kuvaa, ennen suurta projektia. Lehmis lymyää piilossa metsän siimeksessä.



Ensimmäisen kerran suunnittelin leikkuu projektia jo kuukausi takaperin, mutta johonkin ne päivät vain katoaa. Viime viikolla meidän Pikkis alkoi kuitenkin huomauttelemaan, että jotain on tekemättä ja vähän auttoikin minua jo siinä aloittamisessa.


Tänä aamuna heräsin sitten melkein kaksi tuntia ennen kellon soittoa ja päätin ryhtyä toimeen. Kiinarille vettä hyvä loraus ja sakset käteen. Norsu auttaa meillä kastelupuuhissa, kuten norsukeräilijän huushollissa kuuluukin. Ja sakset piti tämän puskan kanssa olla hieman järeämpää kaliiperia, mutta kyllä viimeiset pikkulatvat sitten katkottiin ihan perus keittiösaksilla.


Lopulta kun sitten pääsin alkuun, huomasin, että jokaisessa latvassa on sitten jo pieniä nuppuja, jossain jopa useita. Vähän tuntuu aina ikävältä katkoa latvoja, jos kasvi on aloittamassa kukintaa, mutta jos tämän aikoo saada vielä ulos ovesta niin pakko vain pistää silmät kiinni ja ottaa sakset käteen. Ei ne kaikki nuput muutenkaan aukea sisällä, kun meillä on täällä aika pimeää.


Ikkunaa vasten olevat oksat kukkivat kyllä hyvin ja kun ikkunan puolelta paljastui tällainen, niin en sitä sitten kuitenkaan raaskinnut leikata. Tästä kuoriutuu sellainen iso kerrottu tummanpunainen kukka. Laitan myöhemmin kuvan jos tuo jaksaa aueta tämän päivän rasitusten jälkeen.


Ja sitten vaan leikkaamaan. Kissat olivat tietenkin heti mukana puuhassa ja ihmettelemässä, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Ja välillä sai ihan häätää niitä kauemmksi, kun olivat tunkemassa nenäänsä ihan joka paikkaan. Melkoinen roskakasahan siitä sitten syntyi. Kuvassa on Pikkis haistelemassa ja ihmettelemässä roskaläjää.


Ja tässä lopputulos. Aurinko paistaa taas sisällekin ja puskan takaa paljastui ikkuna, melkoisen likainen tosin.


Ja kun viherpeukaloita kerran ollaan niin yhtään oksaa en taaskaan raaskinnut heittää menemään. Kaikki latvat menivät siis juurrutukseen ja jos kaikki päättävät juurtua, niin sitten hukutaan kiinanruusuihin. Siinä tapauksessa sitten täältä saa halukkaat kiinanruusun pikkutaimia.



Ja pistokkaat kasvipömpeliin hyvän valon alle ja kissoilta turvaan.


Ja jos nyt joku ihmettelee, miten raaskin tuon noin kaljuksi pistää, niin voin kertoa, että tämä näyttää kohta taas ihan samalta. Viime keväänä leikkasin sen ihan yhtä kaljuksi ja kuvassa on vuoden ajan kasvanut oksa. Vieressä on 50 cm viivoitin, joka näkyy tosin melko huonosti. Mutta tuollaisen vajaan metrin nuo oksat vuodessa ehtivät kasvaa.


Ja lopuksi parturoin vielä pienemmänkin kiinarini samaan rytäkkään.

Ennen

ja jälkeen