En oikeastaan ole koskaan uskonut tähän pahanonnen päivään.
Mutta eipä se viime perjantai juuri kovin hyväkään päivä ollut.
Kissojen perinteinen jahtaamme toisiamme leikki kulki suoraan minun tyynyn yli ja tällaista jälkeä siinä sitten syntyi.
Ja oikeastaan koko viikko on mennyt vähän niin ja näin.
Torstaina autosta hajosi toisen puolen tuulilasin pyyhkijä vallan. Siinä piti sitten vielä lähteä Jyväskylään hakemaan yritykseni tuotteita pois jälleenmyyjältä, joka oli vetänyt ne myynnistä kiukustuttuaan mun miesystävään.
Kavereita ja yrittämistä ei ehkä kannattaisi koskaa yhdistää.
No matkalla sinne autosta hajoaa vielä jarrutkin, mutta selviämme kunnialla kotiin.
Kavereita ja yrittämistä ei ehkä kannattaisi koskaa yhdistää.
No matkalla sinne autosta hajoaa vielä jarrutkin, mutta selviämme kunnialla kotiin.
Perjantaita vasten yöllä myrsky katkaisi vuorokaudeksi sähköt ja sitten kun Sibbe-eläin viiltää silmäkulman auki aamuherätykseksi, niin yritä siinä nyt sitten pilkkopimeässa taskulampulla tarkastaa miten kävi, kun verta ruiskuaa joka suuntaan ja hanastakaan ei saa vettä että olis sitä edes voinut mitenkään putsailla.
Saatikka sitten soittaa terveyskeskukseen/isälle/taksille, kun ei ole edes kenttää.
No jarruttomalla autolla sitten vaan terveyskeskukseen.
No sain ainakin uusittua jäykkäkouristus-rokotteen vihdoinkin.
Tikkejä ei laitettu, ei ollut niin paha sentään.
Seuraavana aamuna on sitten sähköpostissa lisää yllätyksiä.
Asiakkaalta on tullut viestiä, että hänen joulukuun alussa tilaamansa tuotteet eivät ole saapuneet vieläkään. No ne on postitettu jo aikaa sitten, että missäköhän lienevät pyörivän. Viikonloppu, joten asiaa ei saa hoidettua ennen maanantaita.
Kiitos posti, taas nousee toimitusmaksutkin tosi paljon ensi vuoden alusta.
Lisäksi opettaja oli laittanut minulle viestiä torstaina, 12.12.2013 klo 12.06, että minun pitäisi olla juurikin näillä tunneilla mikäli haluan kolmosen (asteikolla 1-3). Tunnit oli määrä olla 12-16, että kovin aikaiseen ei tästä asiasta infottu.
Olen ollut tätä ennen muistaakseni yhtenä aamuna myöhässä vajaan tunnin, koska jouduin käymään lääkärissä ja kun sitten joudun lähtemään yhden kerran pois tänä vuonna näiltä tunneilta niin heti aletaan kiristämään numeroilla.
No tämän viikon jälkeen tuntuu kyllä siltä, että se on ihan sama tuleeko esityskuvista 2 vai 3.
Enhän mä niiden numeroiden takia opiskele, vieläkään.
Opiskelevan yrittäjän elämä ei ole helppoa,
Mutta eipä se käy tylsäksikään!