Pikkujättiläinen

Sunnuntai-iltana meillä alkoi viimein tapahtumaan. Pippuri oli alkanut etsimään mukavaa pesäkoloa jo hieman ennen kuin tulin töistä kotiin ja sama homma jatkuikin sitten pitkälle iltaan. Melkein heti  tämän touhun alettua soitin sitten päivystävälle eläinlääkärille ja varoittelin jo, että saatetaan joutua siellä käymään ja kyselin vähän vinkkejä, että missä vaiheessa kannattaisi sinne lähteä. Sanoivat, että voi vierähtää vielä tovi jos toinenkin tämän vaiheen kanssa ja niinpä sitten jäimme rauhallisin mielin odottelemaan.
Pesän etsiminen ja jatkuva ramppaaminen jatkui pitkälle yli puolen yön, mutta saamiemme neuvojen avulla pysyttiin itse suht rauhallisina ja kun kissa kävi yhtä mittaa syömässäkin, niin ei sen kummemmin oltu huolissaan. Puolen yön jälkeen tilanne alkoi kuitenkin rauhoittua tosi paljon,eikä koko yönä sitten tapahtunutkaan vielä mitään. Sen verran tuo keisarinleikkausriski kuitenkin pelotti, että nukuttiin sitten lopulta vuoronperään, niin että joku vahtasi koko ajan kissaa.
Aamulla sama homma taas jatkui ja kissa oli levoton. En ollut nähnyt sen puolen yön jälkeen enää syöneenkään mitään, joten aloin olla jo hieman huolestunut pitkittyneestä tilanteesta. Soitin sitten aika pian Toijalan eläinlääkärille ja päätettiin viedä kissa tarkastettavaksi. Siellä otettiin uusi röntgenkuva, josta mitattiin pennun kallo ja todettiin että pentu mahtuu kyllä syntymään ihan luonnollisesti. Lisäksi tarkastettiin pennun sydänäänet ultralla ja kun kaikki oli ihan kunnossa, lähdimme takaisin kotiin odottelemaan tilanteen kehittymistä. Ja aika pitkän tovin saimme sitten vielä odotella, välillä levottomasti ja välillä hyvinkin rauhallisesti. Ja kavereiden kanssa oli tietysti hauskempaa, kuin yksikseen.

Lehmis tosin oli tilanteesta hieman kummissaan ja viihtyi enemmän yksikseen.

Lopulta hieman ennen puoltayötä maanantai-iltana alkoi tapahtumaan sitten oikein kunnolla ja synnytys alkoi toden teolla. Päätimme odotella rauhassa, kun oli todettu, että pentu ei ole liian suuri ja lopulta 24.1.2012, klo: 00.58 meille sitten syntyi pieni valkoinen naamiokissa. Pentu painoi 93g, eli ei kuitenkaan ollut mikään kovin iso. Pitkä kylläkin.
Nyt sitten vain odottelemme, minkä värinen vauva sieltä paljastuukaan. Naamiokissojen väri kun tulee vasta pikkuhiljaa näkyviin. Siitä sitten enemmän tuonnempana.
Tässä sitten vielä muutamia kuvia meidän uudesta onnettomasta rääpäleestä.