Tänään kun vihdoin pääsin töistä kotiin monen mutkan kautta, kukaan ei tullut ovella vastaan kuten yleensä. Lopulta löysin tällaisen kissakasan meidän kissanojatuolista. Sitä oli vissiin juuri käyty vetämässä vatsa piukeeksi nappuloita, kun ei kukaan jaksanut eväänsä väräyttää. Yleensä jos tulen myöhässä on koko lössi huutamassa ovensuussa uutta sapuskaa.
On kyllä tosi mukava tulla kotiin, kun täällä on viisi noin ihanaa otusta vastassa. Yleensä tosin paljon aktiivisempana, mutta ihana ylläri tämäkin oli välillä. Tästä innostuneena kaivoin arkiston kätköistä vähän lisää kissakasa kuvia tänne muidenkin ihailtaviksi.
Näin meillä nukutaan
|
Patteri ja Sibelius |
|
Lehmis, Patteri ja Pippuri |
|
Koko läjä |
Tämä pussi on kaikkien mieleen, mutta alkaa olla jo hieman pieni kahdelle.
|
Pikkis ja Lehmis |
Joskus on ihan kiva nukkua yksinkin.
|
Sibelius |
Mustat kissat rakastavat nukkua peiton alla. Ainakin minun kokemukseni mukaan, kun kukaan muu meillä ei tykkää siitä lainkaan. Kuvassa mukana Pikkiksen pentu Catti joka myöhemmin muutti uuteen kotiin.
|
Catti ja Pikkis |
|
Koko läjä |
Kuka ei kuulu joukkoon?
|
Catti, Lehmis, Sibelius ja Pikkis |
Me tarvittais isompi sohva.
|
Se oli mun peitto... hetken... |
|
Pippuri, Sibelius ja Lehmis |
On ihanaa olla kissaeläin.
|
Lehmis, Patteri ja Pippuri |
|
Pippuri |
|
Kaikki taas yhdessä |
Ja tässä on jo tosi vanhoja kuvia, kahden vuoden takaa, Pikkiksen pentueesta.
|
Kaikki seitsemän pentuavielä kotona |
|
Pippuri |
|
Sämpylä ja Patteri |
|
Lehmis, Sämpylä, Pippuri ja Catti |
Ja viimeisenä meidän ihan ensimmäinen kunnon kissakasa. Pikkiksen pennut viikon ikäisinä.
|
Meidän ensimmäiset pikkuiset |
Voi jessuss kun tuli hyvä mieli noita katsellessa. Nyt ihan säälittää tuo meidän mummokissa kun se joutuu nukkumaan yksin. Kissakasat ovat kyllä parhautta!
VastaaPoista