Väriä elämään!

Tänne mummolaan jäi melkoisen paljon kangastavaraa. Niistä olen setvinyt roskaläjän, itselleni tarpeellisen läjän ja en ole varma läjän. En ole varma läjässä on lojunueet mummon kaikki valkoiset pitsireunalakanat ja olen niiden kanssa tosiaan tässä puntaroinut, että tekeekö niillä oikeasti yhtään mitään, kun ovat käytössä melkoisesti rähjääntyneet. Toistaiseksi olen niitä säästellyt sovitusvaatekankaiksi, koska en tiedä mihinkä muuhunkaan niitä käyttäisin, kun en kovinkaan paljon käytä valkoista. Varsinkaan kun nämä eivät edes ole kovinkaan puhtaan valkoisia enää.

Tuossa muutama viikko takaperin sitten liityin uuteen facebook-ryhmään, Värikästä värjäystä. Siinä sitä selaillessani sain lopulta ihan hillittömän älynväläyksen. Miksiköhän ihmeessä mä en oo ollenkaan ajatellut, että voisin tehdä niille kankaille jotain ensiksi. Valitsin helpoimman tien, ainakin aluksi, ja pistin pesukoneen laulamaan. Siis lisää, jokunen koneellinen on tullut pestyä tässä, kun tuota kangasläjää olen setvinyt.

Siinä ajatustulvassa sitten muistin joskus jo Savonlinnassa asuessani ostaneeni sellaisen pesukonevärin ja löysinkin sen työhuoneelta melkein heti. Hain kyläkaupasta kilon suolaa ja heti samana iltana laitoin pesukoneen hommiin.

Ensimmäisestä koneellisesta syntyi violettia pyykkiä. Valkoisen pitsilakanan seuraksi laitoin koemielessä mukaan palasen vanhaa ja haalistunutta, kuviollista lakanakangasta.

Hullaannuin tästä touhusta niin kovasti, että heti seuraavana päivänä oli pakko lähteä kaupoille etsimään lisää värejä.

Seuraavasta koneelisesta syntyi ruskeaa ja siellä pyöri kokeeksi jopa virkattu puuvillaliina.

Tämän jälkeen oli vuorossa pinkki pyykki, siinäkin mukana kuviollista lakanaa ja pitsiliina.

Nyt olis läjäpäin kivanvärisiä puuvillakankaita ja pitsejä ja mitäs sitten. Ajattelin, että niistä tulisi aivan ihania mekkoja pikkutytöille. Taas jostain hyvin säilöttyjen ammattikorkeapapereiden joukosta kaivoin lastenvaatetuskirjan ja sen välistä peruskaava-arkit.

A-linjaiset mekot eivät kaipaa niin tarkkoja mittoja ja sopivat kaikille, jos vain rinnanympärys täsmää.

Koekappale onnistui yli odotusten, Kaava siis toimii.

Ja sitten vain silpomaan pitsilakanoita.

Valmiita tuotoksia, jotka kaikki päätyivät putiikin hyllyyn, koska meidän lähipiirissä ei ole kesämekon tarpeessa olevia pikkutyttöjä.

Ja minkäs väristä sitten seuraavaksi. Jää nähtäväksi, siellä minua odottelee paljon uusia väripurkkeja ja läjä vielä valkoisia lakanoita, mutta kun en nyt osaa päättää mistä aloittaisin. Pitää ehkä laskea entten, tentten, teelikamentten runoa...