Meille muutti kissanminttu

Saimme torilta tuliaisia. Äitini oli vähän epäluuloinen, että oliko se lainkaan kissanminttu, kun Peto ei ollut siitä välittänyt juuri lainkaan.

Mutta taisi se sitten kuitenkin olla

Kahden minuutin päästä kiikutin kovia kärsineen kasvin tuonne chililampun alle turvaan.  Ja illalla se jo siellä oksiaan suoristeli. Sieltä voi sitten hakea lehden tai pari, kun tarvitsee ja hieroa sitä vaikka tuoreena leluihin.

Ja uskaltaako sitä sitten lainkaan istuttaa ulos, vai tallooko kulmakunnan kaikki irrallaan juoksentelevat kissat sen samalla tavalla aivan maantasalle.

Ensimmäinen näyttely

Viime viikonloppuna (15.-16.9) olimme Taniksen kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Pippuri-äippä oli meillä seuralaisena, että totuttaisiin paremmin uuteen touhuun. Automatka ei ollut nuoren miehen mieleen ja lähes koko matka mouruttiin ja yritettiin kaivaa tietä vapauteen, mutta loppumatkasta jo rauhoituttiin hieman. Eläinlääkärin tarkastus meni hienosti, vähän jännää oli, kun oli niin kauhea hälinä joka puolella. Omassa tutussa näyttelyhäkissä (oli aikanaan Taniksen pentupesänä) jännitys unohtui ihan vallan ja siellä oli kiva makoilla riippumatossa ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Tuomarin pöydällä arvostelu meni todella hienosti, mutta ei olisi millään jaksettu olla paikoillaan, kun joka puolella tapahtui kaikkea jännää. Hienosti pysyttiin kuitenkin pöydällä ja sijoitukseksi satiin Ex1. Kun vihdoin pästiin takaisin häkille ei meidän seurakisu enää ollutkaan yhtään ystävällinen ja meidät vastaanotettiin sähinällä, muta lopulta molemmat asettautuivat häkkiin loppupäiväksi. Ostin kuitenkin Pippurille oman kuljetusboksin, sillä en halunnut kotimatkalle mitään yllätyksiä. Takaisin päin mennessä automatka sujui lähes samoin kuin tullessakin, mutta sen verran oli väsymystä ilmassa, että loppumatkasta rauhoituttiin jo kunnolla.

Sunnuntaina päätimme sitten jättää Pippurin kotiin, koska emme kaivanneet sähinöitä ja huonoa esimerkkiä. Vähän kyllä jännitti, että mitä tästä nyt sitten tulee kun Tanis oli ensimmäistä kertaa ihan yksin matkalla.
No automatkalla koettiin sitten hieman eroahdistusta ja boksista yritettiin ihan vimmatusti kaivautua ulos koko matkan ajan. Kun lopulta pääsimme korvat soiden perille Tampereelle ja saimme kissan häkkiin, tilanne kuitenkin rauhoittui. Tanis meni heti makoilemaan riippumattoon ja katseli sieltä kiinnostuneena ympäristöä. Tuomarin pöydällä meni tälläkin kertaa hienosti ja sijoituksen oli sama Ex1 kuin edellisenäkin päivänä.
Kotimatka sujuikin sitten odotettua paremmin ja Tanis nukkui koko automatkan ajan. Illalla kotona pikkumies oli tosi väsynyt ja nukkui koko illan ja koko yön ihan rauhassa. Meidän muut kissat ottivat matkalaisen hyvin vastaan, pientä ärinää lukuunottamatta.

Tässä muutama kuva vielä matkan varrelta.

Pussukoita, pussukoita, pussukoita...

 

 

Syystarjous myymälässämme Nuutajärvellä ja verkkokaupassamme!

 

Kaikki pussukat 20€/kpl

(norm.25€)

 

 

Valikoimastamme löytyy kissoja, koiria, kotieläimiä, villieläimiä...

Jos et löydä mieleistäsi niin ota yhteyttä. Pyrimme korjaamaan tilanteen.

Koko valikoimamme löydät täältä!

 

Tutustu myös tilausohjeisiin ja toimitusehtoihin ennen kuin tilaat..

 

 

Tarjous voimassa syyskuun loppuun!

 

________________________________________________________________

 

Lasikissat 10€/kpl

(norm.15€)

 

Lasikissat myynnissä vain myymälässämme Nuutajärvellä. Ei postimyyntiä.

 

Tarjous voimassa syyskuun loppuun!

 

Tervetuloa syysostoksille.

 

________________________________________________________________

 

Ensi viikonloppuna 15-16.9 Noituus Design on myymässä tuotteitaan

PIROK:in kissanäyttelyssä Tampereella.

Yllämainitut tarjoustuotteet myynnissä myös siellä.

 

Taniksen suuri saalis!

Kylläpäs kesä on vierähtänyt tohinalla. edellisestä päivityksestäkin on jo ihan liikaa aikaa. Olen ollut koko kesän töissä myymälässämme Nuutajärvellä ja tänään oli ensimmäinen virallinen vapaapäivä viimeiseen kolmeen kuukauteen. Eikä sekään kovin vapaaksi jäänyt, kun kaikenlaista puuhaa on kotona jäänyt kesän aikana rästiin.

Muuttotouhu on jatkunut koko kesän ja silti tuntuu ettei kaikki tavarat vieläkään ole löytäneet oikeaa paikkaansa ja osa lojuu vielä pahvilaatikoihin varastoituna. Onneksi autotalli saatiin tässä pari viikkoa takaperin kuitenkin tyhjennettyä ja siivottua, kun paikalle tuli talkooapureita, joten yksi tekemätön työ vähemmän kuitenkin murehdittavaa ensi talveksi.

Lähes ainoa asia jota olen tänä kesänä ehtinyt puutarhassani hoitaa on ollut nurmikon leikkuu ja sitäkin vain silloin tällöin. Kasvimaa on saanut olla lähes koko kesän omillaan ja sen paikalla tuntuukin olevan vain iso ala villinä kasvavaa rikkaruohomerta. Kasvihuoneita olen ehtinyt hieman hoitelemaan, mutta hieman viileä kesä ja muuton takia liian lyhyt taimikasvatusvaihe onkin vähän verottanut tomaattien kasvua. Yksi kypsä kirsikkatomatti on kuitenkin jo saatu. Kurkkuja on tullut sitten senkin edestä ja kasvihuoneessa odottelee poimimista iso läjä komeita paprikoita. Paprikat ovat tosin vielä vihreitä, mutta jos syksy on lämmin, niin eiköhän niiden pian pitäisi alkaa punastella. Paprikat voi onneksi kerätä vihreinäkin käyttöön, mikäli pakkaset uhkaavat.

Kissat ovat nauttineet ulkotarhastaan koko kesän ja lähes säässä, kuin säässä, kun katto kuitenkin on suojannut pahemmilta sateilta. Varsinkin Tanis on nauttinut ulkoilusta ja sen mukana tuomistaan uusista virikkeistä. Ensimmäiseksi saaliiksi päätyi iso sammakko, joka muina miehinä pomppi kissatarhan ovesta sisään olohuoneeseen. Kissoja tällainen uusi kummajainen kiinnosti kovasti ja sammakko oli äkkiä ahdistettu patterin alle olohuoneen nurkkaan. Minä puolestani säikähdin puolikuoliaaksi, kun kuulin sen huudon mikä sammakosta lähti. Kiljuva sammakko satiin lopulta hengissä takaisin ulos ja se pomppi matkoihinsa järkytyksen hieman laannuttua.
Seuraava saalis ei sitten ollutkaan yhtä onnekas. Pikkulintu oli lentänyt verkon välistä kissa-aitaukseen, enkä huomannut sitä ollenkaan kun avasin kissoille ovea. Tanis huomasi linnun heti ja nappasi sen suoraan lennosta, ennenkun ehdin edes liikahtaa. Kohtalokkaasti kävi myös kahdelle hiirulaiselle, jotka vaaroja uhmaten päättivät juosta suoraan kissa-aitaukseen.
Lisäksi meillä on koko kesä pyydystetty kärpäsiä, hyttysiä, yöperhosia ja kaikenmaailman muita ötöjä, joita ovesta on sisään eksynyt. Ainoastaan leppäluteet eivät ole kissoille kelvanneet. Ilmeisesti ne haisevat niidenkin mielestä aivan liian kuvottavilta.

Tässä kuva viimeisimmästä suuresta saaliista. Kuvat on otettu pimeässä kännykän kameralla, joten pahoittelen niiden laatua.

Kovasti muutkin olivat hiirusta kiinnostuneita, mutta Tanis oli tarkkana "omaisuudestaan"

 

Design Piknik

Pikkukylässämme Nuutajärvellä tapahtui taas tänäviikonloppuna. Lauantaina 7.7.2012 järjestettiin kaikkien aikojen ensimmäinen Design Piknik, jossa nautittiin kesästä ja veistettiin toteemeja.

Toteeminveistoa Nuutajärven parkkipaikalla

Taiteilijat viimeistelevät töitään.

Valmiit toteemit pystytettiin kaikkien ihailtaviksi.

Voittajaksi valittiin Elina Vänttisen ja Margit Toivosen toteemi, Pruukinraitin Primadonna.

Paikalla oli myös käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Ja myös Noituus Design siirtyi tapahtuman ajaksi ulkotiloihin.

Nuutajärven kellopytingille oli rakennettu piknik alue, jossa vierailijat saivat syödä eväitä ja kuunnella elävää musiikkia.

Tällä viikolla Nuutajärvellä vieraili myös amerikkalaisen lasitaiteilijan, Dale Chihulyn, lasinpuhaltajatyöryhmä. Heidän työskentelyään voi seurata Nuutajärven lasitehtaan lasihytissä vielä maanantaina ja tiistaina.

Lasi-installaatioita koottuna lasitehtaan pihapiiriin.

 

Design Piknik tulee taas ensi vuonna.

Tervetuloa nauttimaan kanssamme kauniista Pruukimiljööstä!

Tanis, Tanis, Tanis...

...Mikä ihana pieni maanvaiva.
Tästä villan mussuttamisestahan kerroinkin jo aikaisemmin täällä.

A-näppäin oli näppärästi irrotettu. Löysin napin ja sain sen jotenkin paikoilleenkin, mutta en kunnolla, joten pahoittelen jos tekstistäni puuttuu paljon a-kirjaimia.

Johdot ovat kerrassaan maailman mahtavin lelu. Jopa tuhojen kuvaaminen on turhan hankalaa ilman Tanista. Tässä edesmennyt puhelimen laturi.

Tällainen jännä kynänraato löytyi eräänä kauniina aamuna, muut osat ovat edelleen "kateissa".

Vanhanaikainen juuriharjakin, joka täältä mummulasta löytyi, koki kurjan Tanis-kohtalon.

Omatoimisiakin osataan olla. Pikkupentunappulapussi oli sitten ihan pakko hajottaa, vaikka pikkuiset babycat-nappulat eivät ole kenellekään kelvanneet pitkiin aikoihin. Ja vieressä olis ollut ihan avonainen pussi niitä perus pentunappuloita.
Mutta ryöstetty eväs on paras eväs.

Kukkasetkin ovat kärsineet jo pikkuisen eläväisestä Taniskisusta. Tässä onneton opuntia. Pääsi takaisin purkkiinsa ja on edelleen hengissä. Ainakin toistaiseksi, eikä ole tosiaankaan ollut ainoa.

Sitten selkäni käänsin ja kävin pyykit laittamassa pesukoneeseen. Tietokoneen kansi valitettavasti unohtui auki ja lisää nappeja lenteli taivaan tuuliin.

Eräänä aamuna heräsin rouskutukseen, kun Tanis söi leluhiiren päätä, niinkuin suuri saalistaja ikään.

Eräänä päivänä huolestuin todella, kun Tanis oli hiljainen ja halusi vain nukkua sylissä koko ajan. Ei varmaan tule suinkaan yllätyksenä, että epäilin heti suolitukosta. Myöhään illalla kaveri kuitenkin virkistyi ja kävi lopulta hiekkalaatikolla, syömässä ja juomassa. Oli vähän hiljainen kuitenkin vielä koko yön. Ei ollut nyt ainakaan mitään vakavampaa vaan taas mennään myrskyn lailla, ehkä oma vika kun annoin viralliseksi nimeksi Aurinkomyrsky, mutta nyt olen kuitenkin ostanut varastoon ison pullon parafiiniöljyä vastaisuuden varalle ja toivotaan ettei sitä koskaan tarvita.

Niin juu ja tänä aamuna tietokone sanoi ikävästi polognk ja heti sitten tajusin, että joku laite oli "irronnut" koneesta ja hiiren johdonhan se pikku Tanis oli purrut poikki ja hiirikaupoille sitä oli sitten lähdettävä. Toinen jo oli mikä syötiin poikki. Aikaisemmin meidän Catti, siitä meidän ensimmäisestä Pikkiksen pentueesta, aivan kuin Taniksen musta kaksoisolento, söi meiltä hiiren. Joten...
Vaihtoehtoja oli kaksi, ostaa mahdollisimman halpa hiiri tai sitten sellainen langaton. Onneksi tämänpäiväinen matkamme Heinän puutarhalle kulki isomman kaupungin ohi niin saimme hiiren matkalta hommattua ja koska langaton ei maksanut juuri mitään, niin sellainenhan se oli sitten melko järkevä ostos. Kolmas kerta toden sanoo. Ja Taniksella on siis taas yksi kiva lelu vähemmän.

Mutta silti se vain on niin ihana meidän oma pikku Tanis =)