sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kevät kylvöjä!

Minun kevään odotustani aina piristää kun saa vihdoinkin työntää kädet multaan. Peltotöitä ei ihan kuitenkaan vielä voi aloittaa ja suurin osa esikasvatettavistakin saa vielä odottaa, mutta onneksi on sentään jotain aikaisin kylvettäviäkin niin vähän pääsee jo ensi innostusta taltuttamaan.

Ensimmäisenä piti kuitenkin järjestellä siemenlaatikko aikajärjestykseen, ensimmäisenä kylvettävät rivin alkuun ja suoraan peltoon kylvettävät sinne loppupäähän. Näin mikään ei vahingossa kiireiden keskellä unohdu.


Varsisellerit, purjot ja jättisipulin siemenet menivät multaan jo tammikuun puolella. Kaikki eivät tosin itäneet joten lisäkylvöt ovat paikallaan.
Tänä vuonna päätin kokeilla tehdä tällaiset tilan jakajat kulmikkaisiin purkkeihin, niin mahtui entistä enemmän taimia pieneen tilaan. Sopii etenkin sellaisille taimille, jotka eivät heti ensimetreillä tarvitse niin suurta kasvutilaa. 


Nämä tilanjakajat askartelin pestyistä marjakeittotölkeistä.
Leikkasin jokaisen sivun auki ja ne sitten puoliksi.


Näihin puolikkaisiin leikkasin viillot.


Ja ne sitten pujottelin lomittain, Tähän vielä toiset kappaleet paikoilleen niin on ensimmäinen valmis. Tölkistä saa kahteen ruukkuun lokerot.


Sitten vain valmiit lokerikot pudotetaan ruukkuihin, täytetään mullalla ja ei muuta kun kylvämään.


Joka vuosi pitää olla jokin uutuuslajike. Tänä vuonna kokeiluun pääsi mukulaselleri. Saa nähdä saadaanko ollenkaan satoa ensi kokeilulla. Tämän saa jo kylvää.
Toinen uutuus on salaattifenkoli, mutta sen kylvöt odottavat vielä huhtikuulle.


Nyt meni multaan varsisellerin, purjon ja jättisipulin uusintakylvöt, sekä mukulaselleri, ja kahta eri väristä pillisipulia. Yhteen dyno-vuokaan mahtui kuusi ruukkua, joissa kaikissa on 9 pientä lokeroa. Yhteensä siis 54 pientä taimikoloa. Samankokoinen tila kuin kaupasta saatavissa taimilokerikoissa, mutta näin saa purkkiin korkeutta ja enemmän multatilaa, joten tämä pysyy paremmin kosteana kuin kaupan matalat laarit.


Lisäksi kylvin muutaman okran. Viimevuoden uutuuskokeilun, josta sain viimevuonna yhden palon. Nyt kokeillaan tulisiko enemmän satoa. Okrat menivät omiin isompiin purkkeihin, koska olivat voimakaskasvuisia taimia ja tarvitsevat nopeammin isomman kasvutilan. Ja nyt pidetään peukkuja että tänä vuonna saataisiin muhkeampi sato.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyvin suunniteltu on puoliksi valmis!

 Jos et ehtinyt viimepostaukseeni vielä mukaan, niin voit lukea aikaisemmat tapahtumat alla olevasta linkistä:

Mallitilkussani oli 20 silmukkaa ja tilkun leveys oli valmiina 8 cm. Siitä laskin että tarvitsisin helmaan tulevaan joustinneuleeseen 128 silmukkaa. Silloin joustinosan pitäisi olla suunnilleen 50cm leveä. Joten ei muuta kun silmukoita puikoille ja hommiin. 

Tästä ei vapaapäivän vietto paljon parane. Hyvä kirja ja samalla kun lukee niin käsille hieman tekemistä. Tällä hetkellä on menossa 'pienen lankakaupan'- jatko-osa.
Olen aina ajatellut, että neulominen tarkoittaa seitsemän veljestä - lankaa ja villasukkien neulomista. Itse en ole koskaan jaksanut neuloa sukkia, koska ensimmäisen tekeminen on ollut aina mukavaa, mutta toinen tylsää toistoa. Sitäpaitsi mummon kutomia villasukkia on tullut aikaisemmin liukuhihnalta ja niitä on vielä nykyäänki säkillinen vaatehuoneessa.
Tästä kirjasta sain kuitenkin uutta puhtia neuloa jotain erilaista.


Kissoja tämä uusi harrastus tuntuu kovasti kiehtovan ja työtä ei kannata jättää hetkeksikään valvomatta. Lankakerä kun ei ole kissalle sopiva leikkikalu ja siitä leikistä voi seurata ikävyyksiä.
Kuvassa Sibelius vahtii langan juoksua kerästä ja puikkojen liikekin on sitten niin mielenkiintoista.


Vapaapäivä tuotti tulosta ja päivän päätteeksi oli etukappaleen helmaosa valmiina. 17cm joustinneuletta. Ja arvatkaapahan vain oliko kappale 50cm leveä, ehei, ei sinnepäinkään. Oikea tulos oli 38cm. Eli lopullinen kädenjälki oli mallitilkkua tiukempaa. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Onneksi joustinneule nimensä veroisesti joustaa hyvin, niin eiköhän se päälle mahdu jokatapauksessa.
Mitenkähän tästä nyt eteenpäin, näin pitkälle ei ole suunnitteluni vielää johtanut.
Miten sinä jatkaisit?


perjantai 12. helmikuuta 2016

Viidentoista vuoden tauon jälkeen!

Tein jotain kummallista.
Ostin ensimmäisen kerran viiteentoista vuoteen pyöröpuikot ja säkillisen lankaa.
Luin toissaviikolla kirjaa 'Pieni lankakauppa' ja jotenkin vain tuli sellainen himo että nyt neulon itselleni villapaidan. Näiden kuuden karvatassun kanssa tästä tulee varmaan ikimuistoinen kokeilu.



 Kirjasta sain jotenkin sellaisen kimmokkeen, että ei siihen neulomiseen nyt mitään ohjetta tarvitse, säveltämällä vaan ja oman mallin mukaan. Eli ei muuta kun tuumasta toimeen.
Maltoin kuitenkin ensin kokeilla vähän ja tein pienen mallitilkun. Lähinnä siksi, että muistanko enää edes koko hommaa. Ja yllättävän hyvinhän se vanha taito oli siellä takaraivoissa. Muistan jopa etten ole koskaan ennen osannut tehdä aloitussilmukkaa oikein, vaan siitä on aina tullut jotenkin kummallinen lenkki, mutta nyt ihan heti ensi kokeilulla onnistui aloitussilmukkakin mallikkaasti. Haudontavaihe on siis tuottanut tulosta ja taidot on karttuneet tekemättä mitään :)


Päätin että haluan villapaitaani korkean joustinneuleen alareunaan, joten siitä on kai hyvä lähteä liikkeelle. Kai se loppumalli sieltä sitten matkalla muodostuu. Mallitilkun koosta laskin sitten tarvittavan silmukkamäärän ja aloin neulomaan joustinneuletta tapellen kissojen kanssa lankakerän käyttöoikeuksista. Saa nähdä päästäänkö tässä projektissa koskaan maaliin asti. Ikinä en oo meinaan  villapaitaa neulonut.


Tarina jatkuu