lauantai 2. kesäkuuta 2012

Tanis, Tanis, Tanis...

...Mikä ihana pieni maanvaiva.
Tästä villan mussuttamisestahan kerroinkin jo aikaisemmin täällä.



A-näppäin oli näppärästi irrotettu. Löysin napin ja sain sen jotenkin paikoilleenkin, mutta en kunnolla, joten pahoittelen jos tekstistäni puuttuu paljon a-kirjaimia.



Johdot ovat kerrassaan maailman mahtavin lelu. Jopa tuhojen kuvaaminen on turhan hankalaa ilman Tanista. Tässä edesmennyt puhelimen laturi.




Tällainen jännä kynänraato löytyi eräänä kauniina aamuna, muut osat ovat edelleen "kateissa".



Vanhanaikainen juuriharjakin, joka täältä mummulasta löytyi, koki kurjan Tanis-kohtalon.



Omatoimisiakin osataan olla. Pikkupentunappulapussi oli sitten ihan pakko hajottaa, vaikka pikkuiset babycat-nappulat eivät ole kenellekään kelvanneet pitkiin aikoihin. Ja vieressä olis ollut ihan avonainen pussi niitä perus pentunappuloita.
Mutta ryöstetty eväs on paras eväs.




Kukkasetkin ovat kärsineet jo pikkuisen eläväisestä Taniskisusta. Tässä onneton opuntia. Pääsi takaisin purkkiinsa ja on edelleen hengissä. Ainakin toistaiseksi, eikä ole tosiaankaan ollut ainoa.



Sitten selkäni käänsin ja kävin pyykit laittamassa pesukoneeseen. Tietokoneen kansi valitettavasti unohtui auki ja lisää nappeja lenteli taivaan tuuliin.



Eräänä aamuna heräsin rouskutukseen, kun Tanis söi leluhiiren päätä, niinkuin suuri saalistaja ikään.



Eräänä päivänä huolestuin todella, kun Tanis oli hiljainen ja halusi vain nukkua sylissä koko ajan. Ei varmaan tule suinkaan yllätyksenä, että epäilin heti suolitukosta. Myöhään illalla kaveri kuitenkin virkistyi ja kävi lopulta hiekkalaatikolla, syömässä ja juomassa. Oli vähän hiljainen kuitenkin vielä koko yön. Ei ollut nyt ainakaan mitään vakavampaa vaan taas mennään myrskyn lailla, ehkä oma vika kun annoin viralliseksi nimeksi Aurinkomyrsky, mutta nyt olen kuitenkin ostanut varastoon ison pullon parafiiniöljyä vastaisuuden varalle ja toivotaan ettei sitä koskaan tarvita.

Niin juu ja tänä aamuna tietokone sanoi ikävästi polognk ja heti sitten tajusin, että joku laite oli "irronnut" koneesta ja hiiren johdonhan se pikku Tanis oli purrut poikki ja hiirikaupoille sitä oli sitten lähdettävä. Toinen jo oli mikä syötiin poikki. Aikaisemmin meidän Catti, siitä meidän ensimmäisestä Pikkiksen pentueesta, aivan kuin Taniksen musta kaksoisolento, söi meiltä hiiren. Joten...
Vaihtoehtoja oli kaksi, ostaa mahdollisimman halpa hiiri tai sitten sellainen langaton. Onneksi tämänpäiväinen matkamme Heinän puutarhalle kulki isomman kaupungin ohi niin saimme hiiren matkalta hommattua ja koska langaton ei maksanut juuri mitään, niin sellainenhan se oli sitten melko järkevä ostos. Kolmas kerta toden sanoo. Ja Taniksella on siis taas yksi kiva lelu vähemmän.

Mutta silti se vain on niin ihana meidän oma pikku Tanis =)