Tanis, Tanis, Tanis...

...Mikä ihana pieni maanvaiva.
Tästä villan mussuttamisestahan kerroinkin jo aikaisemmin täällä.

A-näppäin oli näppärästi irrotettu. Löysin napin ja sain sen jotenkin paikoilleenkin, mutta en kunnolla, joten pahoittelen jos tekstistäni puuttuu paljon a-kirjaimia.

Johdot ovat kerrassaan maailman mahtavin lelu. Jopa tuhojen kuvaaminen on turhan hankalaa ilman Tanista. Tässä edesmennyt puhelimen laturi.

Tällainen jännä kynänraato löytyi eräänä kauniina aamuna, muut osat ovat edelleen "kateissa".

Vanhanaikainen juuriharjakin, joka täältä mummulasta löytyi, koki kurjan Tanis-kohtalon.

Omatoimisiakin osataan olla. Pikkupentunappulapussi oli sitten ihan pakko hajottaa, vaikka pikkuiset babycat-nappulat eivät ole kenellekään kelvanneet pitkiin aikoihin. Ja vieressä olis ollut ihan avonainen pussi niitä perus pentunappuloita.
Mutta ryöstetty eväs on paras eväs.

Kukkasetkin ovat kärsineet jo pikkuisen eläväisestä Taniskisusta. Tässä onneton opuntia. Pääsi takaisin purkkiinsa ja on edelleen hengissä. Ainakin toistaiseksi, eikä ole tosiaankaan ollut ainoa.

Sitten selkäni käänsin ja kävin pyykit laittamassa pesukoneeseen. Tietokoneen kansi valitettavasti unohtui auki ja lisää nappeja lenteli taivaan tuuliin.

Eräänä aamuna heräsin rouskutukseen, kun Tanis söi leluhiiren päätä, niinkuin suuri saalistaja ikään.

Eräänä päivänä huolestuin todella, kun Tanis oli hiljainen ja halusi vain nukkua sylissä koko ajan. Ei varmaan tule suinkaan yllätyksenä, että epäilin heti suolitukosta. Myöhään illalla kaveri kuitenkin virkistyi ja kävi lopulta hiekkalaatikolla, syömässä ja juomassa. Oli vähän hiljainen kuitenkin vielä koko yön. Ei ollut nyt ainakaan mitään vakavampaa vaan taas mennään myrskyn lailla, ehkä oma vika kun annoin viralliseksi nimeksi Aurinkomyrsky, mutta nyt olen kuitenkin ostanut varastoon ison pullon parafiiniöljyä vastaisuuden varalle ja toivotaan ettei sitä koskaan tarvita.

Niin juu ja tänä aamuna tietokone sanoi ikävästi polognk ja heti sitten tajusin, että joku laite oli "irronnut" koneesta ja hiiren johdonhan se pikku Tanis oli purrut poikki ja hiirikaupoille sitä oli sitten lähdettävä. Toinen jo oli mikä syötiin poikki. Aikaisemmin meidän Catti, siitä meidän ensimmäisestä Pikkiksen pentueesta, aivan kuin Taniksen musta kaksoisolento, söi meiltä hiiren. Joten...
Vaihtoehtoja oli kaksi, ostaa mahdollisimman halpa hiiri tai sitten sellainen langaton. Onneksi tämänpäiväinen matkamme Heinän puutarhalle kulki isomman kaupungin ohi niin saimme hiiren matkalta hommattua ja koska langaton ei maksanut juuri mitään, niin sellainenhan se oli sitten melko järkevä ostos. Kolmas kerta toden sanoo. Ja Taniksella on siis taas yksi kiva lelu vähemmän.

Mutta silti se vain on niin ihana meidän oma pikku Tanis =)

Kissala kuulumisia!

Tässä puutarhaharrastuksen ohella on vähän unohtuneet nämä blogipäivitykset totaalisesti. Nyt on taottava kun rauta on kuuma, huonommilla ilmoilla ehtii sitten taas päivitellä enemmälti. Tässä kuitenkin pikauutisia meidän tämän viikon kissa-tapahtumista. Palaan puutarha-asioissa paremmalla ajalla :)

Kissamaailmaan kuuluu sen verran uutta, että tein lopultakin lopullisen päätökseni ja päätin leikkauttaa Pippurin. Pippurille olisi ollut jo uusi poikaystäväkin katsottuna, mutta päädyin tähän ratkaisuun, koska Pippuri on alkanut kyöräämään meidän Patteria ja se ei ole ollut mukavaa katsottavaa. Toivottavasti leikkaaminen rauhoittaa vähän tätä tilannetta. Jos tilanne ei yhtään rauhoitu, niin sitten meidän täytyy alkaa etsimään Patterille uutta rauhallisempaa  ja stressittömämpää kotia.

Nyt minulla ei siis ole kotona yhtään leikkaamatonta naarasta, mikä hankaloittaa tietysti hieman tätä kasvatustoimintaa. Minulla on kuitenkin kaksi leikkaamatonta kollia, joten uusi tyttö on jo hakusessa, mutta ei tosin vielä löytynyt. Tällä hetkellä seuraamme tämän kotitilanteen kehittymistä ja mietimme, että tuleeko uusi tyttö meille asumaan, vai etsitäänkö sille sijoituskotia. Mikäli sinulla olisi tarjota tällainen sijoituskoti, niin ota rohkeasti yhteyttä. Yhteystiedot löytyvät tuolta kissojen kotisivun kautta www.noituus.net

Pojat ovat myös harkitusti käytettävissä ulkopuoliseen astutukseen.
Peto asuu äitini luona sijoituksessa

Ja Tanis meillä kotona. Ja molemmat kisut löytyvät Nuutajärveltä.

Viikonloppuna ehdimme vihdoin tarttua toimeen ja rakentaa kissoille ulkoilutilaa. Nyt on siis tuohon takapihan katoksen alle pystytetty 5 x 1,3 metrinen ulkoilutarha. Kyllä kissojen nyt kelpaa nauttia kesästä. Hieman jo kokeiltiin, mutta kunnolla päästään ulkoilemaan sitten kun Pippuri on vähän toipunut tuosta leikkauksestaan.

Viimeistelyä vaille valmis ulkotarha.

Hieno tuli, mutta tulkoon =)

Ja kukkalaarit odottavat jo ruusupapuja, jotka pääsevät kesäksi kiipeilemään verkkoa pitkin.

Hyvää äitienpäivää!

Piha kukkii ihanasti. Jokapaikasta puskee esiin uusia pirteänvärisiä kukkia. Olen aina ollut lähinnä hyötytarhuri, mutta varsinkin nämä kevätkukat ilahduttavat minua kovasti.
Kesä kolkuttelee jo ovella ;)

Väriä elämään!

Tänne mummolaan jäi melkoisen paljon kangastavaraa. Niistä olen setvinyt roskaläjän, itselleni tarpeellisen läjän ja en ole varma läjän. En ole varma läjässä on lojunueet mummon kaikki valkoiset pitsireunalakanat ja olen niiden kanssa tosiaan tässä puntaroinut, että tekeekö niillä oikeasti yhtään mitään, kun ovat käytössä melkoisesti rähjääntyneet. Toistaiseksi olen niitä säästellyt sovitusvaatekankaiksi, koska en tiedä mihinkä muuhunkaan niitä käyttäisin, kun en kovinkaan paljon käytä valkoista. Varsinkaan kun nämä eivät edes ole kovinkaan puhtaan valkoisia enää.

Tuossa muutama viikko takaperin sitten liityin uuteen facebook-ryhmään, Värikästä värjäystä. Siinä sitä selaillessani sain lopulta ihan hillittömän älynväläyksen. Miksiköhän ihmeessä mä en oo ollenkaan ajatellut, että voisin tehdä niille kankaille jotain ensiksi. Valitsin helpoimman tien, ainakin aluksi, ja pistin pesukoneen laulamaan. Siis lisää, jokunen koneellinen on tullut pestyä tässä, kun tuota kangasläjää olen setvinyt.

Siinä ajatustulvassa sitten muistin joskus jo Savonlinnassa asuessani ostaneeni sellaisen pesukonevärin ja löysinkin sen työhuoneelta melkein heti. Hain kyläkaupasta kilon suolaa ja heti samana iltana laitoin pesukoneen hommiin.

Ensimmäisestä koneellisesta syntyi violettia pyykkiä. Valkoisen pitsilakanan seuraksi laitoin koemielessä mukaan palasen vanhaa ja haalistunutta, kuviollista lakanakangasta.

Hullaannuin tästä touhusta niin kovasti, että heti seuraavana päivänä oli pakko lähteä kaupoille etsimään lisää värejä.

Seuraavasta koneelisesta syntyi ruskeaa ja siellä pyöri kokeeksi jopa virkattu puuvillaliina.

Tämän jälkeen oli vuorossa pinkki pyykki, siinäkin mukana kuviollista lakanaa ja pitsiliina.

Nyt olis läjäpäin kivanvärisiä puuvillakankaita ja pitsejä ja mitäs sitten. Ajattelin, että niistä tulisi aivan ihania mekkoja pikkutytöille. Taas jostain hyvin säilöttyjen ammattikorkeapapereiden joukosta kaivoin lastenvaatetuskirjan ja sen välistä peruskaava-arkit.

A-linjaiset mekot eivät kaipaa niin tarkkoja mittoja ja sopivat kaikille, jos vain rinnanympärys täsmää.

Koekappale onnistui yli odotusten, Kaava siis toimii.

Ja sitten vain silpomaan pitsilakanoita.

Valmiita tuotoksia, jotka kaikki päätyivät putiikin hyllyyn, koska meidän lähipiirissä ei ole kesämekon tarpeessa olevia pikkutyttöjä.

Ja minkäs väristä sitten seuraavaksi. Jää nähtäväksi, siellä minua odottelee paljon uusia väripurkkeja ja läjä vielä valkoisia lakanoita, mutta kun en nyt osaa päättää mistä aloittaisin. Pitää ehkä laskea entten, tentten, teelikamentten runoa...

Hyvää huomenta!

Klo. 04.53 herään siihen, että meidän oi niin ihana Sibelius oksentaa meidän sänkyyn peiton päälle. Siitä sitten nousen puolitokkuraisena ylös ja lähden hakemaan paperia, että voisin putsata tuo ihanan kissanjätöksen. Keittiön oven suussa astun toiseen oksennukseen, joka ihanasti purskahtaa varpaiden välistä. Niinpä menenkin suoraan kylppäriin pesemään jalkani. Siivoan oksennukset, jonka jälkeen menen takaisin nukkumaan. Matkalla löydän pipoja ja hanskoja sisältävän muovipussin, jonka joku on pudottanut hattuhyllyltä ja jonka kahvasta Sibbe nyppii pieniä muovinpaloja hampaillaan. Päätän viedä muovipussin kissoilta piiloon vessaan ja matkalla vessaan astun toisen kerran kissan oksennukseen. Siinä vähän lenteli jo ärräpäätkin. No pesen jälleen jalkani ja siivoan oksennukset ja siinä sitten aloin jo miettimään, että kannattaakohan sitä lainkaan enää yrittää nukkumista. Sitä siinä pohtiessani huomaan, että Sibbe oksentaa keittiön pöydälle. Jippii...

No menin sitten vielä kuitenkin takaisin nukkumaan ja sainkin nukkua ihan melkein rauhassa melkein kellon soittoon, kun kymmentä vaille kellon soiton puhelin soi. No siinä olikin aika jo heräillä.
Aamu meni ihan vanhoilla rutiineilla, kunnes sitten vähän ennen töihin lähtöä petasin sänkyä ja löysin tällaisen...

Siis tuon pelkän hanskaosan ja siinä alkoi sitten hiipimään kylmä hiki, että missäköhän ne muut osat nyt sitten ovat. Lopulta onneksi löysin kaikki puuttuvat osaset, ei olisi ollut todellakaan kiva ottaa selvää paljonko noiden etsiminen kirurginveitsellä olisi maksanut. Ja siinä etsimispuuhan lomassa huomasin, että kylppärissä oli menossa jo seuraava saalistusoperaatio...

No nyt on sitten meitin kaikki lapaset ja pipot ja sukat ja sun muut Taniksen suuret saaliit laitettu lukolliseen kaappiin piiloon. Ja ainakin toistaiseksi kaikki kissat vaikuttavat virkeiltä ja kaikille maittaa ruokakin, joten olemme vissiin säästyneet suolitukoksilta ainakin tänään. Katsotaan sitten huomista päivää uudelleen. On tämä muuttaminen vain niin hullua puuhaa, kun kissat kaivaa ties mitä esiin, milloin mistäkin, kun tavarat eivät oikein vielä ole, ihan oikeilla paikoillaan.

HYVÄÄ VAPPUA!