perjantai 11. toukokuuta 2012

Hyvää huomenta!

Klo. 04.53 herään siihen, että meidän oi niin ihana Sibelius oksentaa meidän sänkyyn peiton päälle. Siitä sitten nousen puolitokkuraisena ylös ja lähden hakemaan paperia, että voisin putsata tuo ihanan kissanjätöksen. Keittiön oven suussa astun toiseen oksennukseen, joka ihanasti purskahtaa varpaiden välistä. Niinpä menenkin suoraan kylppäriin pesemään jalkani. Siivoan oksennukset, jonka jälkeen menen takaisin nukkumaan. Matkalla löydän pipoja ja hanskoja sisältävän muovipussin, jonka joku on pudottanut hattuhyllyltä ja jonka kahvasta Sibbe nyppii pieniä muovinpaloja hampaillaan. Päätän viedä muovipussin kissoilta piiloon vessaan ja matkalla vessaan astun toisen kerran kissan oksennukseen. Siinä vähän lenteli jo ärräpäätkin. No pesen jälleen jalkani ja siivoan oksennukset ja siinä sitten aloin jo miettimään, että kannattaakohan sitä lainkaan enää yrittää nukkumista. Sitä siinä pohtiessani huomaan, että Sibbe oksentaa keittiön pöydälle. Jippii...

No menin sitten vielä kuitenkin takaisin nukkumaan ja sainkin nukkua ihan melkein rauhassa melkein kellon soittoon, kun kymmentä vaille kellon soiton puhelin soi. No siinä olikin aika jo heräillä.
Aamu meni ihan vanhoilla rutiineilla, kunnes sitten vähän ennen töihin lähtöä petasin sänkyä ja löysin tällaisen...



Siis tuon pelkän hanskaosan ja siinä alkoi sitten hiipimään kylmä hiki, että missäköhän ne muut osat nyt sitten ovat. Lopulta onneksi löysin kaikki puuttuvat osaset, ei olisi ollut todellakaan kiva ottaa selvää paljonko noiden etsiminen kirurginveitsellä olisi maksanut. Ja siinä etsimispuuhan lomassa huomasin, että kylppärissä oli menossa jo seuraava saalistusoperaatio...



No nyt on sitten meitin kaikki lapaset ja pipot ja sukat ja sun muut Taniksen suuret saaliit laitettu lukolliseen kaappiin piiloon. Ja ainakin toistaiseksi kaikki kissat vaikuttavat virkeiltä ja kaikille maittaa ruokakin, joten olemme vissiin säästyneet suolitukoksilta ainakin tänään. Katsotaan sitten huomista päivää uudelleen. On tämä muuttaminen vain niin hullua puuhaa, kun kissat kaivaa ties mitä esiin, milloin mistäkin, kun tavarat eivät oikein vielä ole, ihan oikeilla paikoillaan.

2 kommenttia:

  1. Tutun näköinen tuo hanska, meillä kävi joitain vuosia sitten tismalleen samalla lailla (http://i41.photobucket.com/albums/e295/hannecom/hanska.jpg)! Vuosien mittaan henkensä on heittänyt lukuisia sormikkaita, lapasia ja kaulaliinojakin, kaikkien kohtalosta vastuussa on Nuudeli. Se kissa on päättänyt kuolla suolitukokseen! Parhaansa saa tehdä tämän aikeen estämiseksi, ja aina kun luulee että kaikki syötävä on piilossa, jostakin kuuluu se karmiva narskutus kun jotain villaista pureskellaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan Nuudeli ;)
      Nuo on kyllä ikäviä nuo suolitukosvaarat, toistaiseksi olemme sellaiselta välttyneet, onneksi.
      Sibbe on meillä aina syönyt muovia, nyppii siitä ihan pikkiriikkisiä palasia, mutta vaikka kuinka yrittää piilotella kaikki mahdolliset pussit, niin aina se kaivaa niitä jostain.
      Ja tää Tanis nyt on osoittutunut maailman suurimmaksi kaiken mahdollisen rikkojaksi, on mennyt jo yksi laturikin, kun en ollut varuillani. No jos se aikuistuisi, kun vähän kasvaa.

      Kävin tutustumassa teitin Nuudeliin ja teitin muuhun laumaan, ihania olivat =)

      Poista